Amatööri homo alastonkuvat rakel liekki porn
Mistähän hitosta mä oon saanu sillon rahat noihin kaikkiin, meillä ei nimittäin ollut viikkorahakäytäntöä..
Taidanpa kuunnella vähän Spaissareita tän kunniaks! No huh, arvostan ja kumarran tälle hardcore-keräilemiselle! D Mullakin on ne valokuvat, ne oli niiiin tärkeitä silloin joskus, selasin niitä päivittäin. Täytyy kaivaa ne vintiltä. Ne täyttivät suun ja maistuivat kunnolla salmiakille, yhden imeskely kestikin sitten tuon ison koon takia varmaan tunnin.
Moni meinasi tukehtua ja kuolla sitkeisiin merkkareihin Ovat tulleet uudestaan kuten hopeatoffeetkin. Jätskipuikko, joka oli Muumipeikon muotoinen ja maistui päärynältä. Oli myös Muumien nimissä ämpäreissä myytyä jäätelöä, sinisessä oli lakua ja keltaisessa jotain muuta. Vanhemmilla on noita sankoja edelleen marjaämpäreinä. Ja kolmas Muumi toden sanoo: Muumin muotoiset keksit, joissa oli toisella puolella joko musta tai valkoinen kuorrutus.
Luonnollisesti nuolin aina pelkän kuorrutuksen. Melody popseja saa edelleen esim. Olen esitellyt niitä murrosikäisille sukulaislapsille, hurmasi edelleen: Mä taidan olla liian junnu tähän juttuun, yksikään listattu kaipuun kohde ei sano mitään. D Omasta lapsuudesta kaipaan Mässä Yx -karkkeja, jotka oli isoja ja palapelinpalan muotoisia.
Ne oli niin hyviä, mitä niille tapahtu??? Samoin aito ja oikea Muumiboksi, joita sai laivoilta ja lentokoneista, elää aina muistoissani. Munkin mielestä ne tulivat vasta äsken kauppoihin: D ja nyt niitä ei saa mistään! Tai en ole itse ainakaan nähnyt. Minullakin oli huone vuorattu julisteilla! Eikä siis pelkät seinät vaan kattoa myöten: D Jokainen pikkuinenkin kuva piti leikata lehdestä ja laittaa seinälle. Kaipaan Donna -jäätelöpuikkoja, joissa oli sellainen valkosuklaa-? Näitä sai ysärin puolessavälissä.
Jostain syystä kaipaan myös Hugo-jogurtteja, vaikka epäilen etten niistä enää aikuisiällä pitäisikään. Yksittäispakkauksissa myytävä Gladiaattorit-salmiakkipurukumi sisälsi tarran oli myös tosi hyvää.
Muistaako kukaan luvulta sellaista jäätelötuuttia, jonka kääre oli beessi? Maku oli joku toffee, tms. Tää on häirinnyt vuosia kun en muista tarkemmin: Kiitos mutta ei tainnut olla Topsy, muistaakseni oli beessi kääre, jossa oli tummanruskealla tekstit. Mutta tuli kyllä tosi nostalginen olo tossa googletellessa: Mä kaipaan ja syvästi ikävöin ihkaoikeaa Chymoksen riisisuklaata, joka oli keltaisessa kääreessä, suklaa oli sulavaisen pehmeää ja riisit pehmeitä, ei ratisevia ja koko levy oli kevyen ja melkein hauraan oloinen kädessä.
Eikä siinä ollut valmiita paloja, vaan se levy oli yhtenäinen ja ihana. Melkein voisin antaa oikean käteni, jos niitä alettaisi taas valmistaa. Ne tänä päivänä kenenlie valmistamat keltaisessa kääreessä olevat riisisuklaalevyt on ihan hanurista eikä niistä voi puhua samana päivänäkään. Vasemman käteni voisin antaa Jambo- ja Matador-patukoista. Ensimmäisessä suklaan sisällä valkoista töhnää, jonka pinnalla oli vihreää tai punaista geelimäistä hyytelökarkkia, jälkimmäinen oli sisältä silkkaa suussa sulavaa, kitalakeen ja hampaisiin silti takertuvaa toffeeta.
Joskus poljin 16 kilometriä yhteen suuntaan saadakseni käsiinä Matador-patukan. D Yhden söin perillä ja toisen säästin kotiin. Muistan Voimahalifoorumilta vastaavan ketjun ja sielläkin tämä riisisuklaa oli mainittu varmaan eniten. Mites ne jotkut jäätelöauton jäätelöt jotka poksui suussa jännästi? Tietysti myös Naminami-vanukkaat, joista muistaakseni Juliaihminenkin on postaillut, sekä Viilijonkka-viili!
En nyt muista, maistuiko se Viilijonkka sen kummemmalle kuin muutkaan viilit, mutta nimen takia haluaisin ostaa sitä yhä. Eiku no vedetään…", Petri kuvaa alkuvaiheitaan. Lopulta homma sai riittää. Petri hautasi hahmonsa ja alkoi räpätä englanniksi nimellä Travis Bicle. Petri Nygårdin palattua keikkoja on riittänyt. Viimevuonna niitä oli yli sata. Suosiosta kielii myös Petrin nettispeksit: Petri on buukattu jo syyskuulle. Hymy paistaa peililasien takaa, kun räppäri puhuu keikoista ja "eturivin enkeleistään".
Toukokuinen Hämeenkyrön-keikka on jäänyt erityisesti mieleen. Lavalle nousi mies ja nainen, jotka riisuivat alasti. Keikkojen jälkeen spektaakkeli siirtyy takahuoneeseen.
Petri myhäilee kertoessaan bäkkäriorgioista ja "kusidrinkeistä". Ranskalainen runoilija Charles Baudelaire vertasi irstailun jälkeistä tunnetta yksinäisyyteen. Sitä Petri ei voi käsittää. Keikan jälkeinen fiilis on kuulemma päinvastainen. Baudelairen tekstejä laitettiin aikanaan julkaisukieltoon niiden siveyttä ja hyviä tapoja rikkovan sisällön takia. Internetin poika Petri ei tätä tule kokemaan.
Eikä hän Baudelairesta ole edes kuullut. Petrillä on omat juttunsa. Artisti innostuu listaamaan suosikkisivujaan. Petrin kuuman kolmion muodostavat jenkkisaitit jääköön tässä mainitsematta. Kun mää surffaan pornoo netissä, niin se on sellasta freestyleä. Point of View -amatöörimeininki on kaikista parasta. Siitä tulee fiilis, että vittu toihan näyttää siltä muijalta, joka asuu mun rapussa.
Tämän tietävät myös Petrin fanit. Artisti näet listaa sivustolleen tiivistelmiä tuoreimmista suosikeistaan. Pornon jälkeen on aika puhua rakkaudesta. Petri, mitä se on? Kun sää huomaat, että susta puuttuu palanen, ja tarviit toisen ollakses kokonainen, silloin sää oot rakastunu.
On mulla aikoinaan ollut sellanen fiilis. Rakkaus muistuttaa vahvasti kidutusta. Tyttöystäviä Petrillä onkin riittänyt. Naimisissa hän ei vielä ole ollut. Nuorena Petri sanoi, ettei ikinä menisikään. Vaimo ei ole mikään viinipullo. Mulle musan pitää olla vapauttavaa, jotain mikä purkaa aggressiot. Mielipiteitä mun biiseissä kyllä on. Petri ei fiilistele myöskään politiikkaa.
Petri ei tunne puolueita. Petri ei tiedä ulkoministeriä. Minkäs sille voi, jos poliitikot eivät kiinnosta. Tunne taitaa sitä paitsi olla molemminpuolinen. On selvää, ettei Petri sovi kaikille. Kappaleessaan Onko sulla pokkaa? Herkkä ihminen pahoittaa mielensä monesta mun biisistä. Petri korostaa, ettei hänellä ole mitään seksuaalivähemmistöjä vastaan.
Siihen viittaa kuulemma myös yksi hänen motoistaan: Meitä ihmisiä on joka junaan…". Petrin kuudes levy Kaikki tai ei mitään ilmestyy Räppärin mukaan tärkein viesti löytyy nimestä. Vanhojen lyriikoidensa suorasukaisuus johtuu Petrin mukaan nuoruuden halusta päteä. Enää miehen tarkoituksena ei ole haukkua ketään.
Ajattelin, että antaa pahan kukkia. Mutta en mää enää suoranaisesti dissaa ketään. Petrin biisit ovat aina olleet härskejä ja valtavirtamedialle kelpaamatonta. Nyt kappaleissa on havaittavissa tiettyä klubisaundia, siis juuri valtavirtaa.
Onko Petri siirtynyt tekemään musaa, jota vuosikymmen sitten haukkui? Mutta olisin silloinkin tykännyt. En mää itseäni olisi dissannut. Rikastua voisi helpomminkin, kuin huumorisuomiräpillä.
Vitun suomirokkii on ajan myötä saanut klassikkomaineen. Petri uskoo, että sama tapahtuu myös uusille biiseille. Ketkä Petriä sitten kuuntelevat? Keikkojen perusteella koko Suomi. Artisti sanoo yllättyneensä itsekin laajasta fanikunnasta. On räppäreitä ja punkkareita, lumenpudottajia ja korkeasti koulutettuja. Hyvännäkösiä muijiakin on vitusti. Siihen mä oon kyllä niinkun, että whattö fak? City-lehti haastatteli Petriä jo vuonna Jaana Rinteen kirjoittaman jutun aikaan Petri sanoo olleensa nuori ja vihainen.
Hän kertoi, ettei lue kirjoja ja väitti syövänsä vain muroja. Viina on pakottanut miehen siirtymään muroista kaurapuuroon. Tampereella Petrin arki on rauhallista. Suitsukkeiden palaessa mies katsoo TV-sarjoja, leffoja ja, no, "freestylaa". Mutta arkisin oon sellanen hiljainen kyttääjä. Saan inspiraatiota elämän seuraamisesta. Petri täyttää huhtikuussa 36 vuotta. Ikä ei estä jatkamasta.
..
